Kulttuuridiplomatia

Kulttuuridiplomatia on valtioiden välisen diplomatian ja kunkin valtion kulttuuripolitiikan osa-alue, jolla valtiot pyrkivät ilmentämään omia kulttuurisia ja poliittisia arvojaan muulle maailmalle. Toisen määritelmän mukaan kulttuuridiplomatia on kulttuuristen elementtien, kulttuuriperinnön, tieteiden ja taiteiden käyttöä tukena valtion diplomaattisessa toiminnassa. Pääkeinona on altistaa muiden maiden ihmisiä oman maan kulttuurisille ominaispiirteille ja näkökulmille ja edistää näin keskinäistä yhteisymmärrystä.

Valtioiden ja valtiollisten instituutioiden lisäksi kulttuuridiplomatiaa voivat harjoittaa erilaiset järjestöt, kansalaisryhmät ja myös yksityiset kansalaiset.^[1][2] Myös valtioiden yhteistyöelimet harjoittavat kulttuuridiplomatiaa: esimeriksi Euroopan unioni käyttää sitä keinona edistää eurooppalaisia arvoja, kuten demokratiaa, osallistumista, ihmisoikeuksia ja sananvapautta, kaikkialla maailmassa^[3]. Kansainvälisesti toimivat yritykset voivat tietoisesti tai tahtomattaan joutua eräänlaisen kulttuuridiplomatian osapuoliksi, kuten suomalainen Nokia, joka tuotti Saksassa epäsuosiota koko Suomelle lopetettuaan vuonna 2008 suuren tehtaansa Bochumissa^[4].

Kulttuuridiplomatia voidaan jakaa toimintatavaltaan myönteiseen ja kielteiseen. Myönteinen kulttuuridiplomatia pyrkii aktiivisin toimin, kuten kulttuurivaihdon, suostuttelun ja viestinnän keinoin edistämään omaa kulttuuria ja sen ymmärtämistä. Kielteisenä kulttuuridiplomatiana taas voi pitää kulttuuristen yhteyksien tietoista estämistä oman kulttuurin suojelemiseksi.^[2]

Kulttuuridiplomatian lähikäsitteitä ovat:^[5]

• pehmeä valta (engl. soft power), kulttuurin ja poliittisten arvojen sekä viestinnän käyttö ulkopolitiikan resursseina^[6];
• julkisuusdiplomatia (engl. public diplomacy), diplomatian toimijoiden viestintäprosessit yleisöjen kanssa tarkoituksena tuoda esille valtion kulttuuria, ajatuksia ja ideoita sekä valtiollisia tavoitteita ja ajankohtaisia käytänteitä^[7]. Julkisuusdiplomatian käsitteen lanseerasi yhdysvaltalainen tutkija Edmund A. Guillion vuonna 1965 vaihtoehdoksi negatiivisen sävyn saaneelle propaganda-termille^[4].
• informaatiovaikuttaminen (engl. information warfare), ja
• kansalaisdiplomatia (engl. citizen diplomacy).

1. ↑ Clerc, Louis: Suomen kulttuuri-instituutin perustaminen Pariisiin esimerkkinä suomalaisen kulttuuridiplomatian peruspiirteistä 1979–1991 Ennen ja nyt: Historian tietosanomat. 22.10.2018. Viitattu 20.4.2024.
2. ↑ ^{a b} Chakraborty, Kishore (toim.): ”Cultural Diplomacy”, Cultural Diplomacy Dictionary of The Academy for Cultural Diplomacy, s. 30. Berlin: Center for Cultural Diplomacy Studies, 2013. Kirja Internet Archivessa (viitattu 20.4.2024). (englanniksi)
3. ↑ Kulttuuridiplomatia: eurooppalaisen kulttuurin ja arvojen vientiä maailmalle Euroopan parlamentti. 7.12.2010. Viitattu 20.4.2024.
4. ↑ ^{a b} Melgin, Elina: Julkisuusdiplomatia ja viestintä Procom. 21.5.2018. Viitattu 21.4.2024.
5. ↑ Koivunen & Mikkonen 2022, s. 136.
6. ↑ Koivunen & Mikkonen 2022, s. 138.
7. ↑ Tikkanen, Annina: ”Julkisuusdiplomatia”, Digitaalista diplomatiaa – diplomaattien viestintäteknologian käyttö, s. 7. Lähteenä s. 3 teoksessa Tuch, H. N. 1990: Communicating with the World: U.S. public diplomacy overseas. New York: Palgrave Macmillan. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2019. Maisterintutkielma verkossa (PDF) (viitattu 20.4.2024).